|
|
|
|
K U R M E E KEITTOKIRJA
|
|
PAVEN PARHAAT
|
|
|
|
Paven parhaat sapuskat....
Hernesoppa
Hersoppaa voi ostaa Jalostajan purkissa, mutta parempi vaihtoehto on tehdä soppa itse. Miten se
tehdään niin siihen on monta tapaa ja tämä on yksi niistä.
Edellisenä
iltana laitellaan kattilaan vettä ja lisätään tarvittava määrä kuivia herneitä. Herneet saa liota kattilassa aina siihen saakka,
kunnes soppaa ruvetaan keittelemään, niin sanotusti turvotetaan herneet.
Kuten kuvasta näkyy on herneet turvonneet yön aikana.
Soppa on porissut kattilassa jo jonkun aikaa ja saanut
mustia pippureita mausteeksi. Soppa saa tosiaan hiljakseltaan porista kattilassa. Minulla kun on sellainen vanha levyillä
tehty hella niin kakkospykälä on juuri sopiva. Keittoajasta sen verran, että mitä pitempään sen parempaa. Herneitten liotus
lyhentää keittoaikaa.
Tuollainen määrä pippureita on jotakuinkin sopiva siihen
määrään soppaa mitä ollaan tekemässä. Kuvassa näkyy minun tärkein mittayksikkö ruuan valmistuksessa.
Sitten mittayksiköllinen suolaa. Suolan määrä on ihan kohtuullinen.
Luulempa että suolaa joutuu rippusen lisäämään ainakin itse jouduin. Koskahan muuten tuli mittayksikkö viimeksi pestyä.
Sipulia
soppaan. Sipuli ei ole mikään välttämättömyys ja on koulukuntia jotka eivät käytä sipulia hernesopassa. Mutta minulla on paha
tapa pistellä sipulia ruokiin joihin se sopii. Sipuli kannattaa lisätä aika viimeisessä vaiheessa ja tälläinen halki, poikki
ja pinoon tyyli sipulin leikkauksessa käy hyvin.
Hernesoppa ilman läskiä
on kuin pilvinen päivä jne... elikkä ylikypsää saunapalvia paloina leikattu sillä halki, poikki ja pinoon menetelmällä. On
se vaan het velehoa niin kuin k
Keski-Suomessa sanotaan.
Miten nykyisin osataan valmissapuskasta pestä kaikki maku pois, niinkuin tästäkin saunapalvista.
Tilalle pannaan sitten
kaiken maailman
E-myrkkyjä makua antamaan. Onkohan ne E-myrkyt ihan terveellisiäkään, ainakaan tämä palvi ei maistunut muulta kuin loppuun
jauhetulta purukumilta. No kokeilin mausteilla pelastaa tilannetta. Olisi vaan pitänyt pyöräyttää laskiä vielä paistin pannulla.
Siinän se sitten on, talvisodan päättymisen kunniaksi oikein
pakissa. Väessä ollessani hernesoppaa tuli syötyä pakista useimman kerran puistoretkien aikana. Sopan valmistaminen vaatii
aikaa, jos haluaa kypsää soppaa keittoaika on pitkä ja mitä pitempi sitä parempi lopputulos.
Ja ei kun syömään...
Jaahas joulut ovat menneet,
lapset saaneet lahjaksi lelut ja rikottua jne. Mutta oliko kinkku kelvollista? Maistuiko se loppuun syödyltä purkalta?
Oliko se sitkeätä lötkyä? No syöty mikä syöty ja loput heitetty biojätteeksi.
Mutta joulu tulee
taas uudestaan ja Pavenkuvat antaa tässä ohjetta sitä seuraavaa kinkkua varten.
Kinkku kannattaa hankkia
kaupasta tuossa itsenäisyyspäivän aikoihin. Kinkku sulatellaan vaikkapa parvekkeella pakkausmuovineen päivineen. Kun kinkku
on sitten kokonaan sulanut, poistetaan muovit ja tehdään 10% suolaliuos johon kinkku upotetaan ja viedään se kinkku suolautumaan
kattilassa parvekkeelle. No miksi ihmeessä näin tehdään? Perustelut tässä.
- Kinkun täytyy sulaa
hitaasti.
- Valmiiksi suolatun
kinkun suolamäärä on liian pieni
- Varsinkin täällä Vantaan
suunnalla on lämpötila ulkona juuri sopiva kinkun sulattamiseen.
Vihjeitä: Teipatkaa
kattilan kansi kiinni etteivat linnut ja oravat pihistä kinkkua pala kerrallaan.
22.12 otetaan kinkku
sisään, kaadetaan suolaliemi pois, huuhdellaan pintasuolat pois ja annetaan kinkun lämmetä huoneen lämpöön yön aikana. Seuraavana päivänä pistellään kinkku
paistopussiin ja uuniin.
Kinkku on tullut uunista ulos. Kuten kuvasta näkyy, nestettä
ei kinkusta tullut mitenkään liikoja vaan normaalisti. Mittari vipattaa 80 astetta. Yleensä kaikissa hienoissa ohjeissa sanotaan
että lämmön pitäisi olla 72-75 astetta, mutta olen eri mieltä. Noilla asteilla saa aikaan sitä lötkyä. Mureata tulee juuri
80 asteella.
Mittarit ja pussit on poistettu, liemet otettu talteen
kastikketta varten. Verkko kannattaa irroittaa vasta pienen jäähdyttelyn jälkeen. Verkon poiston jälkeen "nyletään" nahka
pois. Sitten se paras hetki kokki leikkaa itselleen maistipalan ja pistelee poskeensa. Väittävät että eräs riemunkiljahdus
kuului parin korttelin päähän.
No kinkku meni tyytyväisiin suihin, eikä ollut purkkaa
eikä lötkyä.
Vihje: Jos teillä vielä on kinkkua tehkääpä siitä Hernesoppaa.
|
|
Kirjailijan Borchkeitto
Näin syksyn tullen on mukavaa syödä jotain lämmintä
keittoa .Mikäpä siihen sopisi paremmin kuin Borchkeitto.Se miten sitä tehdään selvitellään tässä ohjeessa.
Ainekset keittoon:
- 2 kg punajuurta
- 1½ kg kaalia
- ½ kg porkkanaa
- 2 kpl punasipulia
- 3 kpl keltasipulia
- 1 kpl valkosipulia
- 1kpl purjosipulia
- 800 g jauhelihaa (sika&nautaa)
- Mausteeksi suolaa, etikkaa, maustepippuria
ja palsternakkaa maunmukaan
- persiljaa
Jauheliha ruskistetaan ja punajuuri silputaan suikaleiksi
ja pannaan kattilaan. Vettä laitetaan juuri ja juuri sen verran että ainekset peittyy. Annetaan jonkinaikaa kiehua hiljaisella
tulella.
Lisätään Moulineksillä silputut sipulit ja viipaloidut
porkkanat . Lisätään vettä .
Ainekset laitetaan kerroksittain kattilaan ja aineksia
ei tässä vaiheessa saa hämmentää keskenään .
Lopuksi silputtu kaali kattilaan. Vettä lisätään
niin että kaali on osaksi "kuivilla" . Kaalista nimittäin tulee tarpeellinen määrä nestettä.
Sitten kun punajuuret on värjänneet kaalin punaiseksi,
voidaan lisätä mausteet. Tässä vaiheessa voidaan keitos hämmentää sekaisin. Keitellään keitto kypsäksi.
Ja eikun syömään. Ruokajuomaksi olutta ja leiväksi
Mannisen Riihilimppua . Koska kyseessä on Venäläinen ruoka voi kai sitä pienet vodka-näkäräisetkin ottaa.
Karjalanpaistia
Sitten, yleisön pyynnöstä huolimatta, lisää ruokaohjeita.
Tuli tossa mieleen tehdä Karjalanpaistia. Se on
ihan hyvä ruoka ja voidaan tehdä monella tavalla koulukunnasta riippuen. Se mikä on sitä oikeata, sitä kai varmuudella ei
tiedä kukaan. Tämä resepti on kuvaajan oma versio. Joten ristikäämme tämä Kuvaajan karjalanpaistiksi.
Otetaan Possua ja lehmää sopivassa suhteessa. Helpoimmin
se käy kun ostaa valmiin seoksen kaupasta. Kaupan paketissa lihat on valmiiksi leikattu. Sekä Possun ja lehmän suhde on jotakuinkin
oikea.
Lihat pannulle ruskistumaan. Tässä vaiheessa voidaan
lisätä suolaa ja pippuri sekoitusta. Ja kun lihat on saatu ruskistettua, voidaan koko homma muljauttaa pataan tai saviruukkuun.
Laitellaan mukaan silputtua sipulia, mustaa pippuria siis kokonaisia ja pari valkosipulin kynttä murskattuna. Nyt mä saan
tietysti kimppuuni "oikean karjalanpaistin tekijät" , mutta nythän on kyse "Kuvaajan karjalanpaistista". Oikeaoppisesti paistiin
ei kai laiteta valkosipulia. Niin ja vettä lisätään sen verran että lihat on juuri ja juuri veden peitossa.
No sitten vaan pata tai saviruukku uuniin tekeytymään.
Lämpö on sopiva silloin kun keitos kuplii mutta ei varsinaisesti kiehu. Odotellaan vesi kielellä tunnista kahteen määrästä
riippuen.
Ja eikun syömään ! Lisukkeeksi keitettyjä pottuja
tai "Kuvaajan pottumuusi" (kts. Hirvenkäristyksen ohje Paavon parhaista). Juomaksi jotain sopivaa ja leiväksi Mannisen Riihilimppua
Konnevedeltä.
Hiekkaharjulainen Possunpata
Kun sitä kuvaajaa joskus nälättää niin silloin
pitää syödä.
Tässä päivänä muutemana tuli ostettua possun suikaleita
kaupasta ja mietin että mitä niistä saisi aikaan.
No pistellään possut pannulle ja ruskistetaan.
Nyt kun on meikeläinen kyseessä, niin siihen pannulle laitetaan runsaasti voita. Maustetaan pippurisekoituksella paprikajauheella
ja suolalla. Termihän kuuluu mies maistaa. Termi tarkoittaa sitä että kun ruokaa maustaa niin siinä vaiheessa pitää koko ajan
maistella, ja kun tuntuu sopivalta, niin maku on paikalla. Keittokirjat antaa tarkat ohjeet siitä kuinka paljon lisätään sitä
ja tätä mutta totuus on se että vain maistamalla Pääsee parhaimpaan lopputulokseen.
Possunsuikaleet on sitten ruskistetettu ja maustettu
lisätään pannuun vettä ja annetaan kiehahtaa. Kipataan koko homma kattilaan ja keitellään hiljaisella tulella. Tässä vaiheessa
voidaan pistää sekaan yksi murskattu valkosipulin kynsi jos sattuu pitämään valkosipulista. Kun possu on kypsynyt on eväs
valmis. Ja eikun syömään!
No tehdäämpä vähän harvinaisempi
ruoka kotiolossa. Ruoka on kuitetenkin tuttu varusmiespalveluksen suorittaneeille. Evään nimi on pataljoona keitto.
Mitä sitten ruokaan
raaka-aineeksi
Makrooni saa olla sitä
perinteistä makaroonia ei tarvitse käyttää jotain hienoa pastaa tai jotain muuta möhjää.
Säilykelihan
löytämisessä onkin sitten vaikeuksia. Nykyisin sikanauta on kaikkea muuta kun lihaa Säilykepurkkiiin on tungettu vanhoista
kalsareista lähtien kaikki lihaan viittaava töhnä. Purkkia avatessa näky on masentava. Mutta onneksi löytyy keskisuomesta
oikeeta tavaraa.
Tässä olisi sitä aitoa sikanautaa löytyy Keski-Suomesta.
Käykääpä Laukaalla ja kysykää kaupoista varmasti löytyy. Tosin tämä purkki on ostettu Suolahdesta.
Eipä
ole lihaa pilattu turhilla lisäaineilla.
Siinä sitä sitten kunnon
sikanautaa. Kokki on vaan käynyt näykkimässä maistiaisia. Hirteen moinen kokki.
Homma jatkuu kokki on
poistettu hirrestä ja on toimintakykynen. Makaroonit keitellään aikalailla pehmeäksi. Keittämisen aikana lisätään suolat ja
pippurit keitokseen, maistellaan onko määrät oikein. Makaroonien tullessa valmiiksi ja pehmeäksi voidaan keitinvesi kaataa
pois käyttäen siivilää tai kattilan kantta apuna. Makaroonit takaisin kattilaan ja lisätään sekaan aitoa voita sellainen määrä
mikä tuntuu hyvälle. Lisätään keitokseen se tärkein eli sikanauta säilykeliha noin niinkuin maun ja tarpeen mukaan. Annetaan
evään muhia miedolla lämmöllä jonkin aikaa, ja sitten eikun syömään.
Tuota ruokaa tuli syötyä
useamman kerran varusmiesaikana. Hyvää oli siviilissä en ole moista ruokaa tavannut, joten päätin kokeilla ja tehdä pataljoonakeittoa
ihan itse.
Siinä sitten valmista pataljoonakeittoa, kuten
huomataan niin se ei ole keittoa vaan paremminkin muhennosta. maku on erinomainen.
Mutta lasilautanen ei ole se sopiva astia pataljoonakeiton
syömiseen vaan tämä.
Mutta lasilautanen ei ole se sopiva astia pataljoonakeiton
syömiseen vaan tämä.
Ajatelkaa, olet kuusen
alla tihkusateessa vettä tippuu niskaan ja syöt herkullista pataljoonakeittoa pakista kannessa on maitoa ja kädessä vanikkaa
ja voita. No kesämökillä tänä ruoka on nopeasti valmistettavissa ja varmaan lapsetkin nauttii tästä eväästä. Ketsuppi sopii
hyvin mausteeksi. Seuraavan kerran kun teen tätä käytän siihen hirvestä tehtyä säilykelihaa ja maustan sipulilla.
Tulipa tehtyä se pataljoonakeitto
herttuan hirvisäilykkeestä sekä sipulia mausteena käyttäen. Sipuli pilkottiin veistä käytäen pieniksi paloiksi ja lisättiin
keitokseen siinä vaiheessa kun makoronit oli osittain pehmentyneet. Lopputulos oli herkullinen. Kokeilkaa.
|
|
|